Opinpolku 2

Työ: Ca-pitoisuus , pH ja sähköjohtokyky ennen ja jälkeen tislauksen

                                              Tislaus

Tislaus on toisiinsa liuenneiden aineiden erottamiseksi käytetty menetelmä, joka perustuu seoksessa olevien aineiden eri haihtuvuuksiin. Tislaus on kemiantekniikassa yksikköoperaatio eli siinä ei tapahdu kemiallista reaktiota. Tislauksen tuotetta kutsutaan tisleeksi ja haihtumatonta osaa pohjatuotteeksi tai jatkuvatoimisessa tislaimessa alitteeksi. Tislaus on monimutkaisempi versio haihduttamisesta, jossa haihtumattomat aineet erotetaan haihtuvista.

Kuivatislaus eli pyrolyysi ei nimestään huolimatta ole tislaus eikä yksikköoperaatio, vaan pelkistysreaktio, jossa kiinteää orgaanista ainetta kuumennetaan pelkistävässä atmosfäärissä ja siitä vapautuvat reaktiotuotteet otetaan talteen.

                                                                     pH-arvo

Happamuus kuvaa positiivisten vetyionien (H+) (protonien) aktiivisuutta liuoksessa. Vesiliuoksen happamuus ilmoitetaan tavallisesti logaritmisella pH-asteikolla. Lyhenteessä pH kirjain p eli potenz on saksaa ja tarkoittaa vahvuutta, ja H tarkoittaa vetyionia (H+). Toisinaan lyhenteen sanotaan tulevan latinan sanoista pondus hydrogenii eli vedyn potentiaali. Happamuus voidaan ilmoittaa niin happamalle kuin emäksisellekin liuokselle.

                                                                     Sähkönjohtokyky

Aineita, jotka hajoavat vesiliuoksessa muodostaen sähköisesti varautuneita hiukkasia eli ioneja joita sanotaan elektrolyyteiksi. Elektrolyytit tekevät vesiliuoksen sähköä johtavaksi. Sähkönjohtavuus ilmaisee siis veteen liuenneiden suolojen määrää: mitä suurempi arvo, sitä suurempi pitoisuus. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset, jotka hajotessaan vapauttavat ioneja. 

Työn  alussa sekoitimme huhmareessa 0,2 g karboksyylihappoa ja oteimme siitä näytteet kolmeen eri folioon. (Indikaattoriseos)

NaOH-liuos; (2 mol/l):

Tässä Liuotimme 8 g natriumhydroksidia (NaOH) 100 ml:aan tislattuun veteen

EDTA-liuos; 0,01 mo/l:

Tässä taas Liuotimme 3,722 g kuivattua (80oC , 2 tuntia) EDTA:n dinatriumsuolaa (C10H14N2Na2O8.2H2O; M = 372,2 mol/l) tislattuun veteen ja laimennettiin 1l:ksi. 

 

Sitten pipetoimme 250 ml:n erlenmeyer-pulloon 50,0 ml vichyvettä johon lisäsimme 2ml väkevää NaOH-liuosta(2mol/l). Parin minuutin päästä lisäsimme myös 0,2g indikaattoriseosta, sekoitimme ja titrasimme sen heti lisäten jatkuvasti ja hitaasti EDTA liuosta samalla sekoittaen kunnes väri muuttui kirkkaan siniseksi. Sen jälkeen toistimme saman 3 kertaan vertailuruloksien saamiseksi.
          Vichyn tislaus:
Teimme tislauksen niin, että kokosimme linnunpesähauteen ja sen jälkeen laitoimme 100 ml kolviin noin 70 ml tislattavaa vichyä sekä muutamia kiehumakiviä
 
 pH-arvo

Sen jälkeen kalibroimme mittarin huoneenlämpöisellä pH-standardiliuoksella, jotta saadaan Vichyveden pH-arvo selville.

 Johtokyky
Kalibroimme johtokykymittarin 0,01M KCl-liuoksella. Mittasimme laitteilla johtokyvyn.
Tislauksen jälkeen mittasimme uudestaan, mutta tällä kertaa mittasimme tisleestä ja teimme myös Ca-pitoisuus määrityksen kuten aikaisemmin samassa opinpolussa.



 Sitten pipetoimme 250 ml:n erlenmeyer-pulloon 20 ml tislettä johon lisäsimme 2ml väkevää NaOH-liuosta(2mol/l) pH-arvon nostamiseksi. Parin minuutin päästä lisäsimme myös 0,2g indikaattoriseosta jonka jälkeen sekoitimme ja titrasimme sen heti EDTA liuosta käyttäen ja lisäten sitä hitaasti sekä jatkuvasti sekoittaen kunnes väri muuttui kirkkaan siniseksi ja toistimme tämänkin 3 kertaan saadaksemme vertailtavia tuloksia:

 




Opinpolku 2 raportti löytyy tästä